Koomailua

Tein sen. Viimein. Heräsin aamulla klo. 7, jonka jälkeen vain torkuin hieman, mutta pysyin enimmäkseen valveilla. Tästä se uusi päivärytmi lähtee, toivottavasti. Kävin juuri äidin kanssa kahvilla ja juttelin äidin ystävien, minulle tuntemattomien ihmisten, kanssa aika rennosti.

Eilisellä luennolla käsiteltiin uskontoantropologeja. Tulipa esille muuan tutkija, josta olen varmaan kuullut aiemminkin, ja hänen ajatuksensa vaikuttivat hyvin mielenkiintoisilta. Kyseessä on siis Mary Douglas.

Mary Douglas is best known for her interpretation of the book of Leviticus, and for her role in creating the cultural theory of risk.

In Purity and Danger, Douglas first proposed that the kosher laws were not, as many believed, either primitive health regulations or randomly chosen as tests of Jews' commitment to God. Instead, Douglas argued that the laws were about symbolic boundary-maintenance. Prohibited foods were those which did not seem to fall neatly into any category. For example, pigs' place in the natural order was ambiguous because they shared the cloven hoof of the ungulates, but did not chew cud.

Later in a 2002 preface to Purity and Danger, Douglas went on to retract her initial explanation of the kosher rules, saying that it had been "a major mistake." Instead, she proposed that "the dietary laws intricately model the body and the altar upon one another" as of land animals, Israelites were only allowed to eat animals which were also allowed to be sacrificed; these animals which depend on the herdsmen. Thus, Douglas concludes that the animals which are abominable to eat are not in fact impure, as the "rational, just, compassionate God of the Bible would [never] have been so inconsistent as to make abominable creatures."

Tuo kirja täytynee lukaista jossain vaiheessa. Kuten monia muitakin kirjoja, ikuisuusprojekteja on ihan tarpeeksi kesken. Eilen sain viimen šamanismista kertovan teoksen loppuun, tänään aloitin hieman tarkastelemaan kristinuskon historiaa Suomessa. Voisin vielä lukea vähän matkaa, sivuja ei ole paljon, mutta toisaalta en malta. Olen varmaan hieman väsynyt, kun pidin itseni väkisin hereillä aamulla. Ja siis, kuten otsikko kertoo, "koomassa". Melkein nukahdin kassajonoonkin tänään. Ja unohdin ostaa kissanhiekkaa. No, voisi mennä huonomminkin. Jos tuo uutinen on totta, niin toivottavasti Holmes tajuaa lopettaa moisen hölmöilyn mahdollisimman pian.

Musta koira

Ol mulla muinoin musta koira
Rakki rauan karvallinen
Sillä ol suu satoa syltä
Kita kuutta kirvesvartta
Jota mie linnassa lihotin,
Kasvattelin kaupungissa
Syömään kylän kiroja,
Kylän noiat nokkimaan.

(Suomen Kansan Vanhat Runot)



Kunpa joskus tapaisin tuollaisen koiran...

Katselin ystävänpäivänä poikaystäväni kanssa Redsin, joka oli ihan jännittävä elokuva ja ystävänpäivän teemaan sopiva. Elokuvan pituuden vuoksi pidimme keskivaiheilla tauon, jonka kulutimme pienen kävelyretken parissa. Iltaiset kävelylenkit olisivat vähemmän pelottavia, jos mukana olisi tiibetinmastiffi. Varsinkin, jos kävelisi muuten yksin. Kerrostaloasuntoon ei vaan voi moista mörrikkää ottaa....

Olen yrittänyt lukea tenttiin, mutta sekainen unirytmi on häirinnyt prosessiani. Yritän nimittäin jättää unilääkkeet, sillä nukun niiden kanssa aivan liikaa: vähintään 10 tuntia yössä. Nyt olen parin vuorokauden aikana nukahtanut n. kuuden aikaan aamulla ja herännyt sitten iltapäivällä. Masentavaa. Voisin yrittää herätä kerralla aina hieman aikaisemmin kuin iltapäivällä, vaikka nukkumiset jäisivätkin lyhyiksi, kunnes saan kunnollisen rytmin takaisin. Lääkkeitä voin toki silti käyttää silloin tällöin tilapäisesti. Esim. pääsykokeita edeltävänä iltana voisin ottaa turhan stressin lievittämiseksi. Ja ihan vain muutenkin hyvän unen varmistamiseksi.

Nukahdin eilen illalla hetkeksi. Koin epämiellyttävän unihalvauksen, jonka aikana hallusinoin oudosta hahmosta asunnostani. En tietenkään pystynyt liikkumaan enkä huutamaan, ennen kuin näky katosi. Enkä tiedä, uskallanko enää tänään katsoa yhtä pelottavaa elokuvaa. Saattaisi vilkastuttaa mielikuvitusta ja johtaa yhä pahempiin näkyihin.

Pätkä elokuvasta Vodkaa, komisario Palmu. Olen joskus nähnyt kyseisen tekeleen. Voisin katsella joskus uudelleen, ei yhtään hassumpaa viihdettä.

Pop, pop!

Huh, yritänpä nyt tätä hieman päivitellä ennen kuin unohdan salasanani.

Eli siis. Lopetin työt n. viikko sitten. Kylläpä helpotti. Nyt on paljon kivempi lukea kun on siihen aikaa. Ensi viikolla onkin tentti Suomen uskonnollisesta kentästä. Luettavaa on paljon, mutta todennäköisesti selviän siitä ihan hyvin. Pitäisi vielä lukea n. 40 sivua hyviä muistiinpanoja tehden. Minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kirjaa, joista olen viimepäivinä tehnyt muistiinpanoja. Ne pitää molemmat palauttaa kirjastoon 12. päivä, joten siinä mielessä saa pitää hieman kiirettä, että saan ne luettua! Toisessa on tosin aika paljon tilastoja ja taulukoita, jotka löytyvät hyvin netistäkin.

En ole ollut juurikaan väsynyt lukemisen aikana, vaikka hieman harmittaa, että olen lipsunut aikaisista aamuherätyksistä. Tänään heräsin hieman ennen yhdeksää, mutta jäin vielä sänkyyn makoilemaan hetkeksi. Olin nähnyt unta jostain kirjakaupasta, jossa oli ns. "kauhuosasto". Osastolla oli kaikenmaailman mielenkiintoisia pelejä ym. kauhuun liittyvää. Siellä oli myös leluja, jota säikäyttelivät minua. Tuli mieleen ihan jokin huvipuiston kummituslinna!

Sulatin jääkaapinkin. Pakastelokero olikin jo melko mielenkiintoisessa kunnossa. Itse asiassa se oli suuren jääkerrostuman peittymä, suunilleen kissan kokoisen. Palat kuitenkin loksahtivat irti hyvin sulattuaan yön yli. Nyt voin laittaa lokerikkoon vaikka kissanruokaa.

Olen nykyään paljon siistimpi kun pari vuotta sitten. Oma asunto on tullut minulle tärkeäksi sitä mukaa kun vietän siellä yhä enemmän aikaa. Varsinkin nyt, kun asunnossa pitää oikein keskittyä: sotkuisessa tilassa moinen on kovin vaikeaa.

Olen syönyt tänään lähinnä popkorneja, kun on pitänyt lukea, enkä ole ehtinyt laittaa kunnon ruokaa: keittiökin on ollut sekainen sulatusoperaation vuoksi. Ja kun en herännyt aiemmin lukemaan... Voisin yrittää saada rytmiä takaisin aloilleen tänä yönä, jos siis saan noudatettua päivän lukusuunnitelmani loppuun. Ei luulisi olevan vaikeaa. Ainakaan en aio tahallaan jättää lukematta ja sitten katsella loppuillan jotain elokuvaa. Kun kerran olen itse mokannut lukemiseni, niin itse saan siitä myös kärsiä.