Ol mulla muinoin musta koira Rakki rauan karvallinen Sillä ol suu satoa syltä Kita kuutta kirvesvartta Jota mie linnassa lihotin, Kasvattelin kaupungissa Syömään kylän kiroja, Kylän noiat nokkimaan.
(Suomen Kansan Vanhat Runot)
Kunpa joskus tapaisin tuollaisen koiran...
Katselin ystävänpäivänä poikaystäväni kanssa Redsin, joka oli ihan jännittävä elokuva ja ystävänpäivän teemaan sopiva. Elokuvan pituuden vuoksi pidimme keskivaiheilla tauon, jonka kulutimme pienen kävelyretken parissa. Iltaiset kävelylenkit olisivat vähemmän pelottavia, jos mukana olisi tiibetinmastiffi. Varsinkin, jos kävelisi muuten yksin. Kerrostaloasuntoon ei vaan voi moista mörrikkää ottaa....
Olen yrittänyt lukea tenttiin, mutta sekainen unirytmi on häirinnyt prosessiani. Yritän nimittäin jättää unilääkkeet, sillä nukun niiden kanssa aivan liikaa: vähintään 10 tuntia yössä. Nyt olen parin vuorokauden aikana nukahtanut n. kuuden aikaan aamulla ja herännyt sitten iltapäivällä. Masentavaa. Voisin yrittää herätä kerralla aina hieman aikaisemmin kuin iltapäivällä, vaikka nukkumiset jäisivätkin lyhyiksi, kunnes saan kunnollisen rytmin takaisin. Lääkkeitä voin toki silti käyttää silloin tällöin tilapäisesti. Esim. pääsykokeita edeltävänä iltana voisin ottaa turhan stressin lievittämiseksi. Ja ihan vain muutenkin hyvän unen varmistamiseksi.
Nukahdin eilen illalla hetkeksi. Koin epämiellyttävän unihalvauksen, jonka aikana hallusinoin oudosta hahmosta asunnostani. En tietenkään pystynyt liikkumaan enkä huutamaan, ennen kuin näky katosi. Enkä tiedä, uskallanko enää tänään katsoa yhtä pelottavaa elokuvaa. Saattaisi vilkastuttaa mielikuvitusta ja johtaa yhä pahempiin näkyihin.
Pätkä elokuvasta Vodkaa, komisario Palmu. Olen joskus nähnyt kyseisen tekeleen. Voisin katsella joskus uudelleen, ei yhtään hassumpaa viihdettä.
Huh, yritänpä nyt tätä hieman päivitellä ennen kuin unohdan salasanani.
Eli siis. Lopetin työt n. viikko sitten. Kylläpä helpotti. Nyt on paljon kivempi lukea kun on siihen aikaa. Ensi viikolla onkin tentti Suomen uskonnollisesta kentästä. Luettavaa on paljon, mutta todennäköisesti selviän siitä ihan hyvin. Pitäisi vielä lukea n. 40 sivua hyviä muistiinpanoja tehden. Minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kirjaa, joista olen viimepäivinä tehnyt muistiinpanoja. Ne pitää molemmat palauttaa kirjastoon 12. päivä, joten siinä mielessä saa pitää hieman kiirettä, että saan ne luettua! Toisessa on tosin aika paljon tilastoja ja taulukoita, jotka löytyvät hyvin netistäkin.
En ole ollut juurikaan väsynyt lukemisen aikana, vaikka hieman harmittaa, että olen lipsunut aikaisista aamuherätyksistä. Tänään heräsin hieman ennen yhdeksää, mutta jäin vielä sänkyyn makoilemaan hetkeksi. Olin nähnyt unta jostain kirjakaupasta, jossa oli ns. "kauhuosasto". Osastolla oli kaikenmaailman mielenkiintoisia pelejä ym. kauhuun liittyvää. Siellä oli myös leluja, jota säikäyttelivät minua. Tuli mieleen ihan jokin huvipuiston kummituslinna!
Sulatin jääkaapinkin. Pakastelokero olikin jo melko mielenkiintoisessa kunnossa. Itse asiassa se oli suuren jääkerrostuman peittymä, suunilleen kissan kokoisen. Palat kuitenkin loksahtivat irti hyvin sulattuaan yön yli. Nyt voin laittaa lokerikkoon vaikka kissanruokaa.
Olen nykyään paljon siistimpi kun pari vuotta sitten. Oma asunto on tullut minulle tärkeäksi sitä mukaa kun vietän siellä yhä enemmän aikaa. Varsinkin nyt, kun asunnossa pitää oikein keskittyä: sotkuisessa tilassa moinen on kovin vaikeaa.
Olen syönyt tänään lähinnä popkorneja, kun on pitänyt lukea, enkä ole ehtinyt laittaa kunnon ruokaa: keittiökin on ollut sekainen sulatusoperaation vuoksi. Ja kun en herännyt aiemmin lukemaan... Voisin yrittää saada rytmiä takaisin aloilleen tänä yönä, jos siis saan noudatettua päivän lukusuunnitelmani loppuun. Ei luulisi olevan vaikeaa. Ainakaan en aio tahallaan jättää lukematta ja sitten katsella loppuillan jotain elokuvaa. Kun kerran olen itse mokannut lukemiseni, niin itse saan siitä myös kärsiä.
Tekstit
