skip to main |
skip to sidebar
Eilen suoritin maailman uskontojen tentin. Jos suoritin. En tiedä, menikö läpi. En jaksanut edeltävänä viikonloppuna tehdä yhtikäs mitään, enkä alkuviikosta juuri kertaillakaan. Sinänsä ei haittaa, vaikka joutuisin uusimaankin. Siinä tapauksessa minun on vain siirrettävä kirjatentti tai pari syksyyn, sillä tämä kevät menee hyvin pitkälti pääsykoepänttäyksen parissa.
Paljon ikävämpi asia sattui tänään, kun jouduin lähtemään kesken töistä huonovointisuuden vuoksi. Minua alkoi yhtäkkiä huimata, ja vatsaani alkoi koskea. Tuntui, että paha olo ei millään lähtenyt pois. Join lasin vettä. Ei auttanut: oksensin koko lasillisen vessanpönttöön melkein saman tien. Selitin kalpeana työtovereilleni, että nyt minun on lähdettävä. Onneksi takahuoneessa oli pehmeä penkki, jolla saatoin levähtää hetken. Reipastuttuani kävelin kotiin. Kotimatkalla ostin Bratz-limonadia (todella mautonta myös vertauskuvallisesti) ja suklaarusinoita. Sain hetkellisen helpotuksen, mutta muuten tämä koko loppupäivä on ollut veltto. En ole jaksanut tehdä juuri mitään, ja nytkin olen aivan rätti. Myös motivaatio kaikenlaiseen tekemiseen on nollassa.
Mikäkö tällaisen tilan on sitten aiheuttanut? Ainakaan en ole jaksanut laittaa ruokaa kunnolla. Syömiset ovat olleet vähän niin ja näin. Minulla on myös uusia lääkkeitä (nukahtamiseen), joihin kehoni ei ilmeisesti ole vielä tottunut. Enkä ole muistanut ottaa rautatablettejani muutamaan päivään. Hemoglobiinini on 116, eli hieman liian alhainen. Taisi romahtaa viime keväänä, kun join ihan liikaa kahvia, olin stressaantunut ja ruokahaluton. Kesällä tämä ikävä tosiasia sitten verikokeissa paljastui. Tyhmä minä. En enää juo kahvia - vihreää ja valkoista teetä kylläkin. Eivät koukuta yhtä pahasti vaikka käsittääkseni saattavat olla yhtälailla haitallisia raudan imeytymiselle. Ruokahaluakin heikentävät jonkin verran.
Onneksi tämä päivä on pian ohi. Nukahdan ehkä n. tunnin kuluttua. Toivottavasti.
Yhden hienon asian viime tenttiin lukeminen minulle opetti: osaan ehkä sittenkin tehdä mindmappejä! Ja minä kun olin niitä vastaan niin kovasti taistellut, etten mukaa osaa enkä tajua. Vaan kokeilinpa peräti mindmappien tekoa varten suunniteltua ohjelmaa, FreeMindia. Poikaystäväni asensi sen minulle joskus aikoja sitten, mutta enpä siihen ollut uskaltanut juurikaan koskea. Mutta nyt. Ah, mikä ihana elämys. Ensimmäiset luomukseni lienevät vähän sekavia, mutta uskon oppivani ajan myötä tekemään niistä hyvinkin oivallisia!
Tässä yksi kyhäelmistäni:
Vatsaan sattuu hieman, mutta kohta pääsen unten maille...
Ajattelin aloittaa tämän blogin pitämisen lähinnä siksi, että voisin paremmin seurailla päivittäisiä puuhiani ja etenkin sitä, miten pääsykokeisiin lukemiseni edistyy. Ainakin luulen, että jos huomaan merkinneeni jotain tyyliin "tänään vain surffailin netissä", niin kykenen paremmin nostamaan motivaatiotani opiskeluun ja muuhunkin järkevään. No, "tänään vain surffailin netissä". No ei ihan. Olin töissä 6,5h, jonka jälkeen ärtyneenä ja uupuneen päädyin netin ääreen. Kissat olen ruokkinut, mutta en vielä itseäni, mitä nyt tummasuklaarusinoita pussillisen napostellut. Töissäkin söin vain sämpylöitä ja soijajogurtteja. Tällä hetkellä ei juuri maistuisi mikään muu kuin "helppo naposteltava".
Minulla on vielä keskiviikkona tentti maailmanuskonnoista. Ainakin yhdestä kappaleesta aion vielä tehdä muistiinpanot. Ja muutamia luettavana. Enimmäkseen tiedossa kuitenkin muistiinpanojen kertaamista, ja muistiinpanoni ovat tietenkin hujanhajan ympäri tietokonettani, vihkojani ja kansioitani irtolehtineen. On minulla toki vielä Lukion uskonnon kertauskirjakin, joka on aika kätevä. Muistiinpanotekniikassani lienee parantamisen varaa. Viime aikoina olen tehnyt niin, että olen ensin lukenut kappaleen kerralla ilman muistiinpanoja ja sitten taas kertaalleen tukisanoja rakennellen. Mutta kenties joku kaaviomenetelmä olisi parempi. Ei kuitenkaan välttämättä mind map. Tai no, tuossa seuraavassa tentissähän sen huomaa, että onko tämä nykyinen tekniikkani kyllin hyvä.
Joistain vanhoista muistiinpanoistani olen huomannut, että niissä on ihan liikaa yksityiskohtia. Opiskelun ja tenttien myötä hahmottunee varmaan tarkemmin, että millaiset asiat ovat olennaisia ja millaiset eivät.
Parin tunnin päästä menen nukkumaan. Toivottavasti en nuku kymmentä tuntia, kuten viime yönä - mikä ei toki sinänsä haittaa, kun huomenna ei ole edes töitä (todennäköisesti pidän taukoa töistä pääsykoelukemisten ajaksi). Ja toivottavasti en näe yhtä hurjia unia kuin viime yönä ja herää sitten toviksi klo 5 aamulla niiden häiriintyneisyyttä ihmettelemään.
Tekstit
