Kuulumisia

On ollut hieman heikossa motivaatio tänne kirjoittamisen suhteen, kun on ollut kiire kurssien ja harrastusten kanssa: ylihuomenna on poliittisen historian tentti, ja ensi maanantaina karaten vyökoe (saan keltaisen vyön jos onnistun). Olen edelleen yrittänyt korjata unirytmiä, välillä onnistuu, välillä ei. Etenkin näin loppusyksystä minuun on iskenyt väsymys rankasti, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole varaa kirkasvalolamppuun tms. luksukseen. Lukulamppukin pitäisi vaihtaa, sillä ilman sitä lukeminen on todella ankeaa ja silmiä rasittavaa.

Aloitin myös japanin opinnot. Aluksi tuntui vaikealta mutta nyt tuntuu, että sen opiskelu on jopa hyvin mieluista. Ongelmana on vain muut päälle kaatuvat tentit, etenkin kun minulla on taipumus perfektionismiin muistiinpanojen kirjoittamisen kanssa. Tosin muistiinpanoni ovatkin edistyneet hurjasti, varsinkin hyvän keskittymisen vallitessa tehdyt sellaiset.

Huomenna yritän herätä mahdollisimman aikasin jotta ehdin harjoitella sekä japania että poliittista historiaa. Japanin ääntämistä on vain vähän paha harjoitella kirjastossa joten yritän sitten keskustella kotona kissojeni kanssa. :)

Kuvia kissoista

Tantra:







Oskari:






Molemmat ovat tyttöjä. Tantra on neljävuotias, Oskari täyttää talvella kaksi vuotta.

Suunnitelmia

Viime aikoina olen lukenut kahteen kirjatenttiin, jotka jäivät minulta viime lukuvuonna avoimessa kesken. Ihan mielenkiintoista juttua. Laitoin myös hakemuksen TYS:n asuntoihin, mutta niistä tuskin kuuluu mitään pitkään aikaan, kun katsovat, että asun jo Turussa. Matka yliopistolle on minulle kuitenkin tällä hetkellä aika pitkä, kun en omista autoa. Joudun siis menemään joko kahdella bussilla tai polkupyörällä. Polkupyörällä tosin en pysty, sillä polviin sattuu liikaa. Lisäksi en voi ottaa vastaan soluasuntoa, sillä minulla on kuitenkin kaksi kissaa lemmikkeinä.

Ajattelin ottaa sivuaineiksi Poliittisen historian ja Sosiologian. Itä-aasian tutkimus kiinnostaisi myös, mutta ehkä ensi vuonna. Sitä ennen haluaisin opetella japanin kieltä. Olen jo nyt opetellut hieman hiraganoja, jotka menevät päähän melko hyvin, mutta kanjien kohdalla saattaa tulla ongelmia. Yritin tarkistaa kanjisanakirjan avulla, mitä eräässä kulhossani lukee. Kulhon olin siis saanut äidiltäni joskus vuosia sitten, mutte en ennen osannut tarkistaa, mitä siinä lukee. Voisin laittaa kuvan, mutta ei ole kameraa. Joka tapauksessa, lukee kenties seuraavia asioita: maa, tuli, raha, vesi.

Onnen päivä

Huomasin eilen nimeni Turun yliopistoon valittujen listalla netissä. Piti monta kertaa tarkistaa, että varmana pitää paikkansa. Niin epäuskoinen olo oli, sydän hakkasi, yritin pidätellä kiljahdusta. Tänä aamuna hyväksymiskirje sitten tipahti postiluukusta, ja toi toisen yllätyksen: pääsin sisään pistein 38/50 eli paremmin kuin odotin. Paperisota tukihakemuksineen vielä edessä, mutta ei se iloa haittaa. Niin monta vuotta olin tyhjän päällä ennen tätä. Menen jonnekin juhlimaan viikonloppuna, ihan hillitysti tosin. :)

Kokeen jälkeen

En näköjään olekaan jaksanut kirjoittaa tänne pääsykoelukemiskuulumisia. Koe on kuitenkin nyt ohi. Ja ihan hyvin meni. Uskontotieteen peruskäsitteet-tentistäkin sain vitosen, joten ihan positiivinen mieli.

Kondromalasiaa

Pääsykokeisiin lukemiset ovat sujuneet hitaasti mutta varmasti. Kävin läpi juuri aika vaikean kappaleen uskontofenomenologiasta. Avoimen luennolla sitä käsiteltiin myös, mutta aika eri tavalla kuin kirjassa. Ainakin minun mielestäni. Kuitenkin itse pääsykokeeseen pitää vastata näiden nimenomaisten kirjojen kanssa, toisin kuin tentissä, jossa luennot on hyvä ottaa huomioon. Tämä tuleva tenttini käsittelee siis uskontotieteen peruskäsitteitä ja lähestymistapoja. Aion tenttiä sen parin viikon päästä, ja luettavaahan riittää, kaksi kirjoista on englanniksi. Onneksi englantini on ihan ok, vaikka hieman parantamisen varaa löytyy. Tenttiinhän siis tulee myös osa tuosta toisesta valintakoekirjasta, Uskonnon paikasta, josta juuri käsittelin tuon fenomenologiakappaleen. Toinen valintakoekirjoista, Laitilan Johdatus uskontotieteeseen, on helpompi, mutta aloitin Uskonnon paikan tenttini vuoksi. Onneksi siitä on vain muutama kappale, jonka jälkeen voinen siirtyä helpompaan teokseen.

Vaikka lupasin muutama kuukausi sitten olla juomatta kahvia, olen nyt parin viikon aikana silloin tällöin juonut. Tosin vain n. mukillisen päivässä ja mahdollisimman aikaisin. Poikaystävän luona join viime viikonloppuna pavuista jauhettua kahvia, joka ei yllätykseksi aiheuttanut lainkaan vatsanväänteitä, kuten valmiiksi jauhetulla on tapana. Mistäkö lie johtuu, olisi jännä saada selville. Päätin myös lopettaa täydellisen alkoholittomuuden. En kuitenkaan kännimielessä, vaan ihan vain juoma pari silloin tällöin. Tuo pientä luksusta ja rentoutusta elämämään. Eilen maistoin kiinalaista olutta. Oli todella hyvää. En ollut muistanutkaan, miten hyvää olut saattoi olla.

Huomasin muutama viikko sitten jotain vikaa polvessani, kun minun oli vaikea taivuttaa ja ojentaa oikeaa jalkaani. Sain lähetteen röntgeniin, mutta kun mitään erityistä ei lääkäri siinä huomannut, hän arveli minulla olevan kondromalasia, rustonpehmentymätauti. Saan siis piakkoin lähetteen ortopedille. Tauti on kuulemma tyypillinen nuorille ja taipuvainen parantumaan. Toivottavasti pääsen siitä eroon, vaikeuttaa nimittäin istumista ja nukkumista aika paljon. Inhottavaa, kun en voi nukkua polvet koukussa ilman että heti niitä suoristaessa tuntuu kipua. Välttelen istuessakin polven pitämistä koukussa kaikin tavoin, mutta kovin haasteellista on.

Ajattelin piakkoin mennä yliopiston kirjastoon lukemaan. Lukusali on suorastaan kiusallisen hiljainen, mutta parempi paikka kuin Turun oma pääkirjasto, joka on minun makuuni liian meluisa.

Armahtakaa Aki Greus!

http://www.adressit.com/greus
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Tapaus+Aki+Greus/2773

Koomailua

Tein sen. Viimein. Heräsin aamulla klo. 7, jonka jälkeen vain torkuin hieman, mutta pysyin enimmäkseen valveilla. Tästä se uusi päivärytmi lähtee, toivottavasti. Kävin juuri äidin kanssa kahvilla ja juttelin äidin ystävien, minulle tuntemattomien ihmisten, kanssa aika rennosti.

Eilisellä luennolla käsiteltiin uskontoantropologeja. Tulipa esille muuan tutkija, josta olen varmaan kuullut aiemminkin, ja hänen ajatuksensa vaikuttivat hyvin mielenkiintoisilta. Kyseessä on siis Mary Douglas.

Mary Douglas is best known for her interpretation of the book of Leviticus, and for her role in creating the cultural theory of risk.

In Purity and Danger, Douglas first proposed that the kosher laws were not, as many believed, either primitive health regulations or randomly chosen as tests of Jews' commitment to God. Instead, Douglas argued that the laws were about symbolic boundary-maintenance. Prohibited foods were those which did not seem to fall neatly into any category. For example, pigs' place in the natural order was ambiguous because they shared the cloven hoof of the ungulates, but did not chew cud.

Later in a 2002 preface to Purity and Danger, Douglas went on to retract her initial explanation of the kosher rules, saying that it had been "a major mistake." Instead, she proposed that "the dietary laws intricately model the body and the altar upon one another" as of land animals, Israelites were only allowed to eat animals which were also allowed to be sacrificed; these animals which depend on the herdsmen. Thus, Douglas concludes that the animals which are abominable to eat are not in fact impure, as the "rational, just, compassionate God of the Bible would [never] have been so inconsistent as to make abominable creatures."

Tuo kirja täytynee lukaista jossain vaiheessa. Kuten monia muitakin kirjoja, ikuisuusprojekteja on ihan tarpeeksi kesken. Eilen sain viimen šamanismista kertovan teoksen loppuun, tänään aloitin hieman tarkastelemaan kristinuskon historiaa Suomessa. Voisin vielä lukea vähän matkaa, sivuja ei ole paljon, mutta toisaalta en malta. Olen varmaan hieman väsynyt, kun pidin itseni väkisin hereillä aamulla. Ja siis, kuten otsikko kertoo, "koomassa". Melkein nukahdin kassajonoonkin tänään. Ja unohdin ostaa kissanhiekkaa. No, voisi mennä huonomminkin. Jos tuo uutinen on totta, niin toivottavasti Holmes tajuaa lopettaa moisen hölmöilyn mahdollisimman pian.

Musta koira

Ol mulla muinoin musta koira
Rakki rauan karvallinen
Sillä ol suu satoa syltä
Kita kuutta kirvesvartta
Jota mie linnassa lihotin,
Kasvattelin kaupungissa
Syömään kylän kiroja,
Kylän noiat nokkimaan.

(Suomen Kansan Vanhat Runot)



Kunpa joskus tapaisin tuollaisen koiran...

Katselin ystävänpäivänä poikaystäväni kanssa Redsin, joka oli ihan jännittävä elokuva ja ystävänpäivän teemaan sopiva. Elokuvan pituuden vuoksi pidimme keskivaiheilla tauon, jonka kulutimme pienen kävelyretken parissa. Iltaiset kävelylenkit olisivat vähemmän pelottavia, jos mukana olisi tiibetinmastiffi. Varsinkin, jos kävelisi muuten yksin. Kerrostaloasuntoon ei vaan voi moista mörrikkää ottaa....

Olen yrittänyt lukea tenttiin, mutta sekainen unirytmi on häirinnyt prosessiani. Yritän nimittäin jättää unilääkkeet, sillä nukun niiden kanssa aivan liikaa: vähintään 10 tuntia yössä. Nyt olen parin vuorokauden aikana nukahtanut n. kuuden aikaan aamulla ja herännyt sitten iltapäivällä. Masentavaa. Voisin yrittää herätä kerralla aina hieman aikaisemmin kuin iltapäivällä, vaikka nukkumiset jäisivätkin lyhyiksi, kunnes saan kunnollisen rytmin takaisin. Lääkkeitä voin toki silti käyttää silloin tällöin tilapäisesti. Esim. pääsykokeita edeltävänä iltana voisin ottaa turhan stressin lievittämiseksi. Ja ihan vain muutenkin hyvän unen varmistamiseksi.

Nukahdin eilen illalla hetkeksi. Koin epämiellyttävän unihalvauksen, jonka aikana hallusinoin oudosta hahmosta asunnostani. En tietenkään pystynyt liikkumaan enkä huutamaan, ennen kuin näky katosi. Enkä tiedä, uskallanko enää tänään katsoa yhtä pelottavaa elokuvaa. Saattaisi vilkastuttaa mielikuvitusta ja johtaa yhä pahempiin näkyihin.

Pätkä elokuvasta Vodkaa, komisario Palmu. Olen joskus nähnyt kyseisen tekeleen. Voisin katsella joskus uudelleen, ei yhtään hassumpaa viihdettä.

Pop, pop!

Huh, yritänpä nyt tätä hieman päivitellä ennen kuin unohdan salasanani.

Eli siis. Lopetin työt n. viikko sitten. Kylläpä helpotti. Nyt on paljon kivempi lukea kun on siihen aikaa. Ensi viikolla onkin tentti Suomen uskonnollisesta kentästä. Luettavaa on paljon, mutta todennäköisesti selviän siitä ihan hyvin. Pitäisi vielä lukea n. 40 sivua hyviä muistiinpanoja tehden. Minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kirjaa, joista olen viimepäivinä tehnyt muistiinpanoja. Ne pitää molemmat palauttaa kirjastoon 12. päivä, joten siinä mielessä saa pitää hieman kiirettä, että saan ne luettua! Toisessa on tosin aika paljon tilastoja ja taulukoita, jotka löytyvät hyvin netistäkin.

En ole ollut juurikaan väsynyt lukemisen aikana, vaikka hieman harmittaa, että olen lipsunut aikaisista aamuherätyksistä. Tänään heräsin hieman ennen yhdeksää, mutta jäin vielä sänkyyn makoilemaan hetkeksi. Olin nähnyt unta jostain kirjakaupasta, jossa oli ns. "kauhuosasto". Osastolla oli kaikenmaailman mielenkiintoisia pelejä ym. kauhuun liittyvää. Siellä oli myös leluja, jota säikäyttelivät minua. Tuli mieleen ihan jokin huvipuiston kummituslinna!

Sulatin jääkaapinkin. Pakastelokero olikin jo melko mielenkiintoisessa kunnossa. Itse asiassa se oli suuren jääkerrostuman peittymä, suunilleen kissan kokoisen. Palat kuitenkin loksahtivat irti hyvin sulattuaan yön yli. Nyt voin laittaa lokerikkoon vaikka kissanruokaa.

Olen nykyään paljon siistimpi kun pari vuotta sitten. Oma asunto on tullut minulle tärkeäksi sitä mukaa kun vietän siellä yhä enemmän aikaa. Varsinkin nyt, kun asunnossa pitää oikein keskittyä: sotkuisessa tilassa moinen on kovin vaikeaa.

Olen syönyt tänään lähinnä popkorneja, kun on pitänyt lukea, enkä ole ehtinyt laittaa kunnon ruokaa: keittiökin on ollut sekainen sulatusoperaation vuoksi. Ja kun en herännyt aiemmin lukemaan... Voisin yrittää saada rytmiä takaisin aloilleen tänä yönä, jos siis saan noudatettua päivän lukusuunnitelmani loppuun. Ei luulisi olevan vaikeaa. Ainakaan en aio tahallaan jättää lukematta ja sitten katsella loppuillan jotain elokuvaa. Kun kerran olen itse mokannut lukemiseni, niin itse saan siitä myös kärsiä.

Rätti

Eilen suoritin maailman uskontojen tentin. Jos suoritin. En tiedä, menikö läpi. En jaksanut edeltävänä viikonloppuna tehdä yhtikäs mitään, enkä alkuviikosta juuri kertaillakaan. Sinänsä ei haittaa, vaikka joutuisin uusimaankin. Siinä tapauksessa minun on vain siirrettävä kirjatentti tai pari syksyyn, sillä tämä kevät menee hyvin pitkälti pääsykoepänttäyksen parissa.

Paljon ikävämpi asia sattui tänään, kun jouduin lähtemään kesken töistä huonovointisuuden vuoksi. Minua alkoi yhtäkkiä huimata, ja vatsaani alkoi koskea. Tuntui, että paha olo ei millään lähtenyt pois. Join lasin vettä. Ei auttanut: oksensin koko lasillisen vessanpönttöön melkein saman tien. Selitin kalpeana työtovereilleni, että nyt minun on lähdettävä. Onneksi takahuoneessa oli pehmeä penkki, jolla saatoin levähtää hetken. Reipastuttuani kävelin kotiin. Kotimatkalla ostin Bratz-limonadia (todella mautonta myös vertauskuvallisesti) ja suklaarusinoita. Sain hetkellisen helpotuksen, mutta muuten tämä koko loppupäivä on ollut veltto. En ole jaksanut tehdä juuri mitään, ja nytkin olen aivan rätti. Myös motivaatio kaikenlaiseen tekemiseen on nollassa.

Mikäkö tällaisen tilan on sitten aiheuttanut? Ainakaan en ole jaksanut laittaa ruokaa kunnolla. Syömiset ovat olleet vähän niin ja näin. Minulla on myös uusia lääkkeitä (nukahtamiseen), joihin kehoni ei ilmeisesti ole vielä tottunut. Enkä ole muistanut ottaa rautatablettejani muutamaan päivään. Hemoglobiinini on 116, eli hieman liian alhainen. Taisi romahtaa viime keväänä, kun join ihan liikaa kahvia, olin stressaantunut ja ruokahaluton. Kesällä tämä ikävä tosiasia sitten verikokeissa paljastui. Tyhmä minä. En enää juo kahvia - vihreää ja valkoista teetä kylläkin. Eivät koukuta yhtä pahasti vaikka käsittääkseni saattavat olla yhtälailla haitallisia raudan imeytymiselle. Ruokahaluakin heikentävät jonkin verran.

Onneksi tämä päivä on pian ohi. Nukahdan ehkä n. tunnin kuluttua. Toivottavasti.

Yhden hienon asian viime tenttiin lukeminen minulle opetti: osaan ehkä sittenkin tehdä mindmappejä! Ja minä kun olin niitä vastaan niin kovasti taistellut, etten mukaa osaa enkä tajua. Vaan kokeilinpa peräti mindmappien tekoa varten suunniteltua ohjelmaa, FreeMindia. Poikaystäväni asensi sen minulle joskus aikoja sitten, mutta enpä siihen ollut uskaltanut juurikaan koskea. Mutta nyt. Ah, mikä ihana elämys. Ensimmäiset luomukseni lienevät vähän sekavia, mutta uskon oppivani ajan myötä tekemään niistä hyvinkin oivallisia!


Tässä yksi kyhäelmistäni:



Vatsaan sattuu hieman, mutta kohta pääsen unten maille...

Oppimistyylien arviointitesti

Minun tulokseni:

Antamiesi vastausten perusteella oma oppimistapasi koostuu eri oppimistyyleistä seuraavasti:

Osallistuja 7
Tarkkailija 20
Päättelijä 18
Toteuttaja 14

Oppimistyylien jakauma prosentteina:

Osallistuja 12 %
Tarkkailija 34 %
Päättelijä 31 %
Toteuttaja 24 %

Juu, olen kyllä mielestäni eniten tarkkailja ja päättelijä.
http://www.dlc.fi/~tenviesti/oppimistyylit.htm
http://www.dlc.fi/~tenviesti/oppimistyylienkuvaus.htm

Tästä se alkaa

Ajattelin aloittaa tämän blogin pitämisen lähinnä siksi, että voisin paremmin seurailla päivittäisiä puuhiani ja etenkin sitä, miten pääsykokeisiin lukemiseni edistyy. Ainakin luulen, että jos huomaan merkinneeni jotain tyyliin "tänään vain surffailin netissä", niin kykenen paremmin nostamaan motivaatiotani opiskeluun ja muuhunkin järkevään. No, "tänään vain surffailin netissä". No ei ihan. Olin töissä 6,5h, jonka jälkeen ärtyneenä ja uupuneen päädyin netin ääreen. Kissat olen ruokkinut, mutta en vielä itseäni, mitä nyt tummasuklaarusinoita pussillisen napostellut. Töissäkin söin vain sämpylöitä ja soijajogurtteja. Tällä hetkellä ei juuri maistuisi mikään muu kuin "helppo naposteltava".

Minulla on vielä keskiviikkona tentti maailmanuskonnoista. Ainakin yhdestä kappaleesta aion vielä tehdä muistiinpanot. Ja muutamia luettavana. Enimmäkseen tiedossa kuitenkin muistiinpanojen kertaamista, ja muistiinpanoni ovat tietenkin hujanhajan ympäri tietokonettani, vihkojani ja kansioitani irtolehtineen. On minulla toki vielä Lukion uskonnon kertauskirjakin, joka on aika kätevä. Muistiinpanotekniikassani lienee parantamisen varaa. Viime aikoina olen tehnyt niin, että olen ensin lukenut kappaleen kerralla ilman muistiinpanoja ja sitten taas kertaalleen tukisanoja rakennellen. Mutta kenties joku kaaviomenetelmä olisi parempi. Ei kuitenkaan välttämättä mind map. Tai no, tuossa seuraavassa tentissähän sen huomaa, että onko tämä nykyinen tekniikkani kyllin hyvä.

Joistain vanhoista muistiinpanoistani olen huomannut, että niissä on ihan liikaa yksityiskohtia. Opiskelun ja tenttien myötä hahmottunee varmaan tarkemmin, että millaiset asiat ovat olennaisia ja millaiset eivät.

Parin tunnin päästä menen nukkumaan. Toivottavasti en nuku kymmentä tuntia, kuten viime yönä - mikä ei toki sinänsä haittaa, kun huomenna ei ole edes töitä (todennäköisesti pidän taukoa töistä pääsykoelukemisten ajaksi). Ja toivottavasti en näe yhtä hurjia unia kuin viime yönä ja herää sitten toviksi klo 5 aamulla niiden häiriintyneisyyttä ihmettelemään.