Rätti

Eilen suoritin maailman uskontojen tentin. Jos suoritin. En tiedä, menikö läpi. En jaksanut edeltävänä viikonloppuna tehdä yhtikäs mitään, enkä alkuviikosta juuri kertaillakaan. Sinänsä ei haittaa, vaikka joutuisin uusimaankin. Siinä tapauksessa minun on vain siirrettävä kirjatentti tai pari syksyyn, sillä tämä kevät menee hyvin pitkälti pääsykoepänttäyksen parissa.

Paljon ikävämpi asia sattui tänään, kun jouduin lähtemään kesken töistä huonovointisuuden vuoksi. Minua alkoi yhtäkkiä huimata, ja vatsaani alkoi koskea. Tuntui, että paha olo ei millään lähtenyt pois. Join lasin vettä. Ei auttanut: oksensin koko lasillisen vessanpönttöön melkein saman tien. Selitin kalpeana työtovereilleni, että nyt minun on lähdettävä. Onneksi takahuoneessa oli pehmeä penkki, jolla saatoin levähtää hetken. Reipastuttuani kävelin kotiin. Kotimatkalla ostin Bratz-limonadia (todella mautonta myös vertauskuvallisesti) ja suklaarusinoita. Sain hetkellisen helpotuksen, mutta muuten tämä koko loppupäivä on ollut veltto. En ole jaksanut tehdä juuri mitään, ja nytkin olen aivan rätti. Myös motivaatio kaikenlaiseen tekemiseen on nollassa.

Mikäkö tällaisen tilan on sitten aiheuttanut? Ainakaan en ole jaksanut laittaa ruokaa kunnolla. Syömiset ovat olleet vähän niin ja näin. Minulla on myös uusia lääkkeitä (nukahtamiseen), joihin kehoni ei ilmeisesti ole vielä tottunut. Enkä ole muistanut ottaa rautatablettejani muutamaan päivään. Hemoglobiinini on 116, eli hieman liian alhainen. Taisi romahtaa viime keväänä, kun join ihan liikaa kahvia, olin stressaantunut ja ruokahaluton. Kesällä tämä ikävä tosiasia sitten verikokeissa paljastui. Tyhmä minä. En enää juo kahvia - vihreää ja valkoista teetä kylläkin. Eivät koukuta yhtä pahasti vaikka käsittääkseni saattavat olla yhtälailla haitallisia raudan imeytymiselle. Ruokahaluakin heikentävät jonkin verran.

Onneksi tämä päivä on pian ohi. Nukahdan ehkä n. tunnin kuluttua. Toivottavasti.

Yhden hienon asian viime tenttiin lukeminen minulle opetti: osaan ehkä sittenkin tehdä mindmappejä! Ja minä kun olin niitä vastaan niin kovasti taistellut, etten mukaa osaa enkä tajua. Vaan kokeilinpa peräti mindmappien tekoa varten suunniteltua ohjelmaa, FreeMindia. Poikaystäväni asensi sen minulle joskus aikoja sitten, mutta enpä siihen ollut uskaltanut juurikaan koskea. Mutta nyt. Ah, mikä ihana elämys. Ensimmäiset luomukseni lienevät vähän sekavia, mutta uskon oppivani ajan myötä tekemään niistä hyvinkin oivallisia!


Tässä yksi kyhäelmistäni:



Vatsaan sattuu hieman, mutta kohta pääsen unten maille...