maanantai 9. helmikuuta 2009

Pop, pop!

Huh, yritänpä nyt tätä hieman päivitellä ennen kuin unohdan salasanani.

Eli siis. Lopetin työt n. viikko sitten. Kylläpä helpotti. Nyt on paljon kivempi lukea kun on siihen aikaa. Ensi viikolla onkin tentti Suomen uskonnollisesta kentästä. Luettavaa on paljon, mutta todennäköisesti selviän siitä ihan hyvin. Pitäisi vielä lukea n. 40 sivua hyviä muistiinpanoja tehden. Minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kirjaa, joista olen viimepäivinä tehnyt muistiinpanoja. Ne pitää molemmat palauttaa kirjastoon 12. päivä, joten siinä mielessä saa pitää hieman kiirettä, että saan ne luettua! Toisessa on tosin aika paljon tilastoja ja taulukoita, jotka löytyvät hyvin netistäkin.

En ole ollut juurikaan väsynyt lukemisen aikana, vaikka hieman harmittaa, että olen lipsunut aikaisista aamuherätyksistä. Tänään heräsin hieman ennen yhdeksää, mutta jäin vielä sänkyyn makoilemaan hetkeksi. Olin nähnyt unta jostain kirjakaupasta, jossa oli ns. "kauhuosasto". Osastolla oli kaikenmaailman mielenkiintoisia pelejä ym. kauhuun liittyvää. Siellä oli myös leluja, jota säikäyttelivät minua. Tuli mieleen ihan jokin huvipuiston kummituslinna!

Sulatin jääkaapinkin. Pakastelokero olikin jo melko mielenkiintoisessa kunnossa. Itse asiassa se oli suuren jääkerrostuman peittymä, suunilleen kissan kokoisen. Palat kuitenkin loksahtivat irti hyvin sulattuaan yön yli. Nyt voin laittaa lokerikkoon vaikka kissanruokaa.

Olen nykyään paljon siistimpi kun pari vuotta sitten. Oma asunto on tullut minulle tärkeäksi sitä mukaa kun vietän siellä yhä enemmän aikaa. Varsinkin nyt, kun asunnossa pitää oikein keskittyä: sotkuisessa tilassa moinen on kovin vaikeaa.

Olen syönyt tänään lähinnä popkorneja, kun on pitänyt lukea, enkä ole ehtinyt laittaa kunnon ruokaa: keittiökin on ollut sekainen sulatusoperaation vuoksi. Ja kun en herännyt aiemmin lukemaan... Voisin yrittää saada rytmiä takaisin aloilleen tänä yönä, jos siis saan noudatettua päivän lukusuunnitelmani loppuun. Ei luulisi olevan vaikeaa. Ainakaan en aio tahallaan jättää lukematta ja sitten katsella loppuillan jotain elokuvaa. Kun kerran olen itse mokannut lukemiseni, niin itse saan siitä myös kärsiä.

2 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Jääkaappien pakastelokerot on kamalia. Niihin ei oikein mitään mahdu, siellä ei paljon mikään säily ja ne jäätyy tosi nopeasti. Edellisessä kodissa oli ehtinyt meillekin kertyä jäätä niin, että se luukku oli lähes umpinainen :) Nyt ei onneksi ole pakastelokeroa, vaan jopa kaksi oikeaa pakastinta.

Hopeakissa kirjoitti...

Oikea pakastin olisi varmaan minullekin hyvä vaihtoehto. Se vaara siinä tosin olisi, että varastoisin sinne jotain ei-niin-hyvää ruokaa, jota en kuitenkaan raaskisi heittää pois. Ja sitten ruoat löytyisivät joskus ikuisuuden päästä. :)